Suomi ja Viro olivat aikanaan molemmat osa Ruotsin valtakuntaa. Maiden yhteydet ulottuvat kuitenkin tuhansien vuosien päähän, viimeisen jääkauden päättymisen aikaan. Kun jopa kolme kilometriä paksu jäämassa vetäytyi, sen alta paljastuva maa oli painunut ja suurelta osin veden peitossa.
Uusi maa houkutteli ensin eläimiä ja pian niiden perässä liikkuvia metsästäjä-keräilijöitä.
Varhaiset kulttuurit
Viron varhaisin asutus tunnetaan nimellä Kundan kulttuuri. Se on saanut nimensä Tallinnasta noin 100 kilometriä itään rannikolla sijaitsevan Kundan kaupungin mukaan. Tosin Lounais-Viron Pullista on löydetty vielä tätäkin vanhempia löytöjä.
Kundan kulttuuri ajoittuu vuosiin 9000-5000 ennen ajanlaskun alkua. Sen uskotaan olevan jatkumoa Puolan Swidryn alueen peuranmetsästyskulttuurille. Ihmiset seurasivat vetäytyvää jäätä pohjoiseen, ilmeisesti lopulta myös Etelä-Suomeen.
Muun muassa Lahden Ristolan saattaa kuulua tähän kulttuuriin löydettyjen nuolenkärkien perusteella. Löydöksiä on myös muualta eteläisestä Suomesta aina Karjalan kannakselle saakka.
Itäisemmät Butovon ja Veretjen kulttuurit ovat osin samaa perimää, ja joskus puhutaankin Kundan-Butovon-Veretjen kulttuurista.
Myöhäisempi valtakulttuuri alueella oli nuorakeraaminen eli vasarakirveskulttuuri. Sen leviäminen alkoi jo kivikaudella mutta kukoistusaika ulottuu kupari- ja pronssikaudelle noin vuosiin 3000-2000 ennen ajanlaskun alkua. Nuorakeraamiset kulttuurit harjoittivat jo maanviljelystä ja karjanhoitoa.
Suomeen kulttuuri levisi Virosta ja Koillis-Puolasta. Arvellaan että tänne muutti myös uutta väestöä sillä muutoksen muun muassa esineistössä olivat suuria. Suomessa nuorakeraaminen alue ulottui noin Kokkolan ja Tampereen korkeudelle.
Yhteinen kantakieli
On hyvin mahdollista että nuorakeraamiset kulttuurit puhuivat indoeurooppalaisia kieliä. Aiemmin arvioitiin että suomensukuiset kielet alueella ulottuisivat jo kampakeraamiseen kulttuuriin eli vuosiin 3900-3500 ennen ajanlaskun alkua. Nykyisin leviämisen Suomen alueelle katsotaan tapahtuneen vasta selvästi myöhemmin.
Suomi ja viro ovat molemmat itämerensuomalaisia kieliä. Tähän ryhmään kuuluvat myös muun muassa karjala ja inkeroinen. Näiden kaikkien yhteinen esi-isä tunnetaan nimellä kantasuomi, joka on siis erillinen käsite kuin kantasuomalainen ja lienee syntynyt Koillis-Viron alueella.
Sekä suomea että viroa puhuttiin pitkään vieraan vallan alaisuudessa. Voidaan pitää jopa onnekkaana että kielet säilyivät silti elinvoimaisina, sillä monet pienet euroopan kielet ovat kadoneet kokonaan historian hämärään.
Jaetut geenit
Sekä Suomen että Viron aluelle on siirtynyt väestöä sekä idästä että lännestä useissa aalloissa. Käsitys yhtenäisestä kansanvaelluksesta Volgan mutkasta pohjoiseen on siis vanhentunut.
Kansojen genetiikka on usein kiistanalainenkin aihe. Kun tutkimuksia käsitellään julkisuudessa, voidaan valikoivasti korostaa eroja tai yhtäläisyyksiä.
Uudet, laajat tutkimukset ovat nähneet suomalaiset geneettisesti merkittävästi länsieurooppalaisista eroavana joukkona. Myös Itä- ja Länsi-Suomen erot ovat suuret.
Virolaiset ovat kuitenkin suomalaisten lähimpiä sukulaisia myös geneettisesti.
